KUP3 Minun kuvani

Biografinen analyysi

Analyysin kirjoittamista helpottaakseni puhun nyt kuvantekijänä itsestäni taiteilijana, olipa se oikeutettua tai ei.

Taiteilijan kollaasimaisessa vesivärimaalauksessa kuvan taustana on myrskyinen merimaisema. Kuohuvilla aalloilla purjehtii pieni purjevene. Sen lisäksi teoksessa on kaksi henkilöä; sarjakuvasankari Tex Willer ja Lemminkäisen äiti. Pääosaa maalausta hallitsee myrskyävä meri, vaikka se onkin sijoitettu kaiken taustaksi. Se ei ole vain sattumalta keksitty tausta, vaan taiteilija on kokenut meren omakseen ja keskeiseksi osaksi elämäänsä. Siksi hän on maalannut myös purjeveneen, rakkaan harrastuksensa ja energianlähteen kuvaansa. Merellä maalaaja tuntee itsensä vapaaksi samaistuessaan avaraan ja esteettömään maisemaan. Vapaudentunnetta, vai harhaako? Myös muu luonnossa liikkuminen kuuluu hyvään rentoutumiseen.

Pieni purjevene on vertauskuva myös taiteilijaan itseensä. Samoin, kuin purren on selvittävä aalloista ja tyrskyistä, kokee taiteilija tehtäväkseen selvitä elämän haasteista ja vaikeuksista pullein purjein itseensä luottaen, mutta samalla kunnioittaen itseään suurempia voimia. Näinollen ei olekaan sattumaa, että taiteilijan elämä, meri on aaltoinen ja vaihteleva täyden tyyneyden sijaan.

Aaltojen väritys on lainattu Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Sammon puolustus. Myös taivaan väritys ja tuikkivat symbolistiset tähdet ovat samaisesta maalauksesta. Myös muita elementtejä on poimittu samaisen mestarin tuotannosta. Lemminkäisen äiti tähyilee taivaalle samojen säteiden valaisemana, kuin alkuperäisteoksessakin. Tästä voimme päätellä, että Akseli Gallen-Kallela on teoksen tekijälle tärkeä taiteilija. Itseasiassa tärkein, koska lainauksia muilta taiteilojoilta ei ole. Sekä Gallen-Kallelan maalusten puhuttelevuus, että erikoisen hyvin esille tuotu Suomalaisuuden korostaminen ovat syinä tähän ihannoivaan suhteeseen.

Kuvan henkilöillä maalaaja halusi kuvata teokseensa isän ja äidin. Lemminkäisen huolehtivainen ja rakastava äiti on ominaisuuksiltaan kuin kopio maalaajan omasta äidistä. Tex Willer sen sijaan on sekoitus täydellistä, oikeudenmukaista miehenmallia, hyvää isää ja kaikkien poikien tarvitsemaa esikuvaa, joka toisinaan on täysin fiktiivinen olento. Ulkonäöllisen yhteneväisyyden lisäksi taiteilija kokee muitakin yhteisiä piirteitä sarjakuvan sankariin, menestyjään. Esikuvana toimimisen lisäksi Willer symboloi toista taiteilijalle tärkeää harrastusta, lukemista. Välipalojen ja ajanvietteen, eli sarjakuvien lisäksi hyvä kirjallisuus on tärkeä osa maalaajan elämää.     

Formalistinen analyysi

Maalausta tarkastellessa sen luoma ensivaikutelma on hieman levoton. Vaikka värit ovatkin aika hillityt näyttää maalaaus yhdeltä sekamelskalta siinä olevien erilaisten muotojen ja rytmien sattumanvaraisuuden vuoksi. Muuten seesteisen ja tasaisen taivaan rikkovat Akseli Galen-kallelan Sammonryöstöstä poimitut tähdet, joiden kanssa on sulassa sovussa Lemminkäisen äitiin lankeavat valonsäteet. Vaikka tähdet ovatkin kuin roiskittu sattumanvaraisesti, rytmittömästi taivaalle, ne eivät hajoita teosta, vaan luovat hyvän vastapainon meren kuohuville, omia teitä kulkeville aalloille. Valkoiet tähdet tasapainottavat teoksen harmoniaa ja ilman niitä maalaus olisi raskas ja sen painopiste taulun alalaidassa. 

Tasapainoisen rinnakkaiselon lisäksi tähdet ja vallaton meri käyvät myös muotoihin keskittyvää dialogia keskenään. Meri on massiivinen ja noudattelee pyöreitä ja mehmeitä linjoja, kun taas tähdet ovat säännöllisen muotoisia, suoralinjaisia ja teräväkulmaisia. Vaikka tähdet ovat pieniä, ovat ne mielestäni muodoltaan voimakkaampia, mutta meri taitaa silti viedä tämän keskustelun nimiisä suuremman pinta-alaisen kokonsa avulla.  

Värien suhteen taulu on tasapainoisempi, koska siinä ei ole kahta suurta toisiaan vastaantaistelevaa väriä. Toki Tex Willerin huulet, huivi ja veneen koristemaalaus ovat kuin punaisia huutomerkkejä poikkeavan värinsä ansiosta, mutta ne eivät silti vie liikaa huomita, vaikka pomppaavatkin melko helposti silmään. Ne johdattelevat katsetta taulun muutenkin tyhjiltä laidoilta kohti keskustaa. Laskevan auringon keltainen kajo jakaa taulun vaakasuunnassa keskeltä kahtia. Taivas ja meri ovat lähes samanvärisiä sen molemmin puolin, joten väristä johtuvia jännitteitä ei synny. Sininen ja keltainen sointuvat nekin melko hyvin yhteen, vaikkeivat aivan vastaväreja keskenään olekaan. 

Punaisen huivin lisäksi kohteiden sommittelu ja maalaustekniikka tuovat maalauksen huomiopisteen keskelle taulua. Ympärillä väritys, viivat ja maalauksen tarkkuus ovat summittaisempia, kun taas keksellä olevat kohteet on maalattu herkemmällä kädellä tarkkoine yksityiskohteineen. Lisäksi purjevene ja maalauksen henkilöt muodostavat kolmion, jonka sisälle jää jo useaan kertaan mainittu ja lähes huomioväriksi korostunut punainen huivi. Maalauksen keskipistettä etsiessä kolmio muuntuukin neliöksi, kun yksi vaahtoavan veden muodostama ympyrä  nousee taustastaan. Sen yläpuolelle jää kiistatta kohta, jota voi pitää taulun keskipisteenä. Se ei ole vain tietty piste maalauksessa, vaan siitä lähtee selvästi kolme eri suuntiin kulkevaa sädettä. Yksi on juuri murtunut aallonharja, toinen tarkemman ja summittaisesti maalatun meren rajakohta  ja kolmas keltaisen paidan ja sinisen veden luoma häivytetty raja.