Teimme syksyllä aistikävelyn seminaarinmäellä. Ryhmämme jaettiin kahtia ja toiselle puolikkaalle sidottiin silmille side, jotta havainnointi tapahtuisi kaikilla aisteilla silmiä lukuunottamatta. Pareittain sitten kuljeskelimme ympäri Sempunmäkeä ja taluttaja, jolla ei ollut sidettä silmillään sai tutustuttaa sokkona olevaa eri tuoksuihin, kuulemuksiin, tuntemuksiin jne. Koskettelimme mm. käpyjä, kylmää rautaa ja karheaa puunrunkoa. Kuuntelimme lehtien kahinaa jaloissamme, liikenteen melua, toisia taluttaja-talutettava pareja sekä taluttajan ohjeita. Haistoimme mullan tuoksun ja minä aistin vahvasti turhautumista ylipitkällä ja tylsällä kävelyretkellä. En jaksanut jostakin syystä motivoitua aistimaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Ehkä syynä oli kylmä, märkä- syksyisen kolea sää ja pitkä koulupäivä, joka vielä jatkui tälläisella "liirum laarumilla".
 |
Alussa magneetti näytti samalta,
kuin tätini maalaama kortti |
Jos itse pitäisin aistikävelyretken, rajaisin ajan maksimissaan 10-15 minuuttii per talutettava. Puolessa tunnissa pää meinasi räjähtää kaikesta aistimastani. Silmien sitominen herkisti muita aisteja jopa ärsyttävän paljon. Lisäksi motivointiin ja tehtävän tarkoituksen kertomiseen pitäisi käyttää pidempi aika, jos luokassa on yksikään normaali poika-ihminen. Jokin tehtävä aistikävelyn ajaksi voisi luoda merkityksiä nuuhkimisille, kuulosteluille ja tunnusteluille. Itse turhauduin pelkkään aistimiseen. Tuntui turhalta vain käveleskellä ja yrittää innostua kaikesta kokemastaan, kun ei tiennyt, mihin kokemuksensa olisi voinut kanavoida. Olisin halunnut kävelyn aikana jo ideoida tehtävän toteutusta, silläkin riskillä, että se olisi saattanut viedä huomiota pois aistimisesta.
Sisälle siirryttyämme teimme asitikävelyn "innoittamina" jääkaapin oveen magneetit, joihin kiinnitimme ulkoa kerämäämme materiaalia. Minä tein koivunlehden muotoisen pahvinpalan, johon liimasin juuri saman kokoisen koivunlehden. Minusta siitä tuli hienompi, mitä aistikävely antoi aihetta odottaa. Harmi vain, että hukkasin sen ennen dokumentointia. Pitkään se kyllä pyöri työpyöydälläni samalla kun kellastui vihreästä kuolleen keltaiseen, mutta kuvaa en ehtinyt siitä saamaan.
 |
| Ennen hukkumistaan lehti muistutti väriltään tätä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti