Muotoilukasvatuksen opettamisessa on
luontevaa lähteä liikkeelle muotoilun määrittelemisestä. Ensin
opettaja on jäsentänyt aiheen omassa päässään, ja sen jälkeen
hän käsittelee sitä oppilaiden kanssa. Käytettävyyden,
funktionaalisuuden ja tuotteeseen iittyvien arvojen ja mielikuvien
yhteensovittaminen kiteytyy ytimekkäästi muotoilu-sanaan, mutta
oppilaat ptäisi saada mieltämään asia luontevasti. Helposti
siihen liitetään monimutkaiseksi vyyhdeksi kiertyvä mielikuva,
vaikka se todellisuudessa on jokapäiväinen asia elämässä. On
tärkeää kyetä osoittamaan oppilaille, ettei ole kyse mistään
erittäin korkealentoisesta tieteestä, jota harjoitetaan vain
hienoissa laitoksissa , vaan kyse on loppujen lopuksi erilaisten
materiaalien muokkaamisestajotakin tarkoitusta ja päämäärää
palvelevaan muotoon. Muotoilu liittyy vahvasti tähän elettyyn
elämään, joten siitä kannattaisi olla jollakin tavalla
kiinnostunut. Etenkin järkevän ja tarkoituksenmukaisen
kriittisyyden näkökulman opettaminen tässä länsimaisessa,
teollisessa tavarapaljoudessa on tärkeä taito. Lapset ja nuoret
ovat aivan erityisesto naurettavan listan kärjessä mitä tulee
markkinointiin. Tarkoitan samankaltaista oppimisen arvoista
näkemystä, kuin medialukutaito, että ei oteta kaikkea vastaan
valmiiksi pureskeltuna ja totena. Jos yksilöllä on jonkinlaisia
ajattelun työkaluja arvioida esillä olevia kaupallisia tavaroita ja
esineitä laadullisten piirteiden näkökulmasta, se voi
kauaskantoisesti edistää esimerkiksi kestävän ja eettisen
kehityksen periaatteita.
Muotoilu voidaan nähdä eräänlaisena
yleisenä näkökulmana esineelliseen maailmaan, kenties hieman
samalla tavoin kuin etiikka voi olla yleisnäkökulma kaikkeen
ihmisen toimintaan. Haen tällä sellaista ajatusta, että kyseessä
on näkökulma, joka on pysyvästi kaiken taustalla. Muotoilun ja
kasvatuksen laaja-alaisen luonteen takia tarvitaan opiaineiden vlistä
integraatiota, jotta voitaisiin puhua hyvästä
muotoilukasvatuksesta. Sillin muotoilun ominaisuus ja elmeneminen eri
aineiden kohdalla pääsee parhaiten esiin. Tämä edellyttää
koulumaailman käytäntöjen keskellä opettajien keskinäistä hyvää
vuorovaikutusta, sillä muuten homma takkuaa ja onnistuu vain aika
suppealla skaalalla.
Tavoitteiden asettaminen
muotoilukasvatuksessa on om alukunsa, johon vaikutta tietenkin
valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteet. Oppilaiden aktiivinen
suhde esineympäristöönsä on yksi näkemys muotoilukasvatuksen
olennaisista piirteistä ja tavoitteista. Lisäksi siinä on myös
yleissivistävyyden piirre mukana. Tällaisia tavoitteita kohti
kannattaa pyrkiä.
Lähtökohtia käytäntöön eli
konkreettisen muotoilukasvatuksen toteuttamiseen on laadittava
ajatuksella. Johdonmukainen opetus mahdollisesti motivoituneemman
asenteen oppilaankin kohdalla ja se taas edesauttaa opetuksen
tavoitteiden saavuttamista. Millä tavalla muotoilukasvatusta sitten
voidaan toteuttaa? Ajattelen, että luonteva tapa tutustua ja mieltää
muotoilua oppilaiden kanssa on kytkeä se heidän elämänsä
kulttuuriseen kontekstiin tai lähestyä muotoilua oppilaiden elämän
ja kokemuksien kautta. Esimerkiksi mieliesineen tarkastelu auttaa
alkuun aiheen käsittelyssä ja opettaja voi esittää apukysymyksiä
saaden oppilaan pohtimaan esineen taustalla olevia tekijöitä.
Muotoilukasvatus voi lähteä liikkeelle aivan ruohonjuuritason
esineanalyyseistä. Toinen hyvä tarkstelunaihe, josta itsellänikin
on kokemuksia, on tutkia mitä omasta taskusta sattuu löytymään.
Arkisten tavaroiden tarkastelu auttaa pääsemään liikkeelle
muotoilun maailmaan.
Esineiden tarkastelun hyvä työkalu
voi olla mielleyhtymiä listaava mind map, miellekartta. Sellaista
laatiessa ajatukset soljuvat yleensä nopeasti eteenpäin, jakohta
oppilaskin voi huomata tehneensä muotoilumaailmaan liittyvän
analyysin vaikkapa jaloissaan olevista kengistä. Muotoiluun
tutustumisen aloittamisessa ei tarvitse lähteä merta edemmäs
kalaan, kun sopivia tarkastelukohteita löytyy yllättävän läheltä.
Esineet esiin!- nimisessä kirjassa on
innoittavia esimerkkejä muotoilukasvatuksesta, sellä sen eräässä
artikkelissa kerrotaan esimerkiksi yläkoulusta jonka opettajat
loivat oman muotoilukasvatuksen opetussuunnitelman opetustyön ja
muotoilukurssien tueksi. Kirjassa mainitut projektit ja
toteutukselliset ratkaisut ovat oivallisia esimerkkejä lukijan
hyödynnettäväksi omassa opetuksessa. Kaikkia menettelytapoja ei
aina tule itse ajatelleeksi, joten on hyvä asia, jos jostakin saa
virikkeitä opetuksen suunnitteluun.
Ilokseni olen todennut, että on jo
olemassa muutamia hyviä, suomenkielisiä apupaketteja oppilaiden
muotoilukasvatuksen tueksi. Esimerkiksi kerhokeskukselta ilmaiseksi
saatavissa oleva Muotoiloa-kirja antaa hyviä näkökulmia aiheen
lähetymiseen. Se on myös ladattavissa sähköisessä muodossa, jos
eo halua konkreettista, muotoiltua kirjaa tilata. Kirjan monipuolisen
otteen ansiosta lukija saa kattavan eväspaketin muotoilukasvatuksen
suunnitteluun ja toteutukseen.
Lähteet:
Vira R. Ikonen P. (toim.) Esineet
esiin! Näkökulmia muotoilukasvatukseen. Taiteen keskustoimikunta.
2004
Kenttälä M. (toim.) Muotoiloa!
Opettajan opas muotoilukasvatukseen. Kerhokeskus 2009
Perusopetuksen opetussuunnitelman
perusteet. Opetushallitus. 2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti