Tutustuimme perspektiiviin, joka on geometrinen tapa esittää kolmiulotteinen esine säännönmukaisesti kaksiulotteisessa muodossa. Pääpaino oli kahden pakopisteen perspektiivissä, jossa katsojaan nähden vinilla viivoilla on sama pakopiste. Usein se sijaitsee kuvan ulkopuolella, mikä vaatii riittävän suuren piirustusalustan pakopisteen merkitsemiseksi. Erilaisten perspektiiviharjoitusten jälkeen piirsimme mallista pienen puisen jakkaran.
Pidin perspektiivipiirustuksesta paljon. Oli mukava asettua aloilleen piirtämään, vaikka... Olisin viihtynyt hiljaisuudessa paremmin. Kurssin aikana opin tuntemaan itseäni paljon. Sain paljon hyviä "ärsykkeitä", jotka herättivät minussa vahvoja tuntemuksia. Tajusin, että samassa tilassa olevien normaaleiden intiimien reviirien lisäksi on olemassa äänimaailma, joka väärinkäytettynä tunkeutuu armotta kaikkien kuultavaksi, halusivatpa "he" sitä, tai eivät. Omia ajatuksiani paremmin kuulin mm. lemmikkikissojen kuulumiset sairaskertomksineen, puolison kanssa käydyt riidat, mitä hän ja hän sanoi ollessaan viiden vanha, kuinka ihmeellisen samannäköisiä serkukset ovatkaan, josta mummokin sanoi että... jne... Äänisaaste raastoi harmojani, kunnes tajusin eristäytyä. Arvioin, että Peltorit olisivat olleen liian kantaaottava viesti, joten aloin käyttää nappikuulokkeita, joista yritin kuunnella rauhoittavaa musiikkia hiljaisella. Mutta... minulle merkityksetön äänekäs debaatti tunki Bachin preludienkin läpi. Annoin asian sitten olla. Alistuin ja mittasin sisuani kuuntelemalla keskusteluja, joissa ei mielestäni ollut sisältöä. Käsityksini suomalasesta juroudestani vahvistui. Jos ei ole asiaa, niin olisi parempi olla mielummin hiljaa. En rohjennut huomauttaa ärsytyksestäni, koska koin sen olevan niin henkilökohtaista. Mielenkiintoisia pohdiskeluja kävin ilmatilan herruudesta. Kenellä on oikeus määrätä millainen on äänimaisema yleisessä tilassa?
 |
| Jakkara |
 |
| Reenejä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti