Lisäksi alkuperäinen piirros heijastettiin dokumenttikameralla seinälle, johon kiinnitettyyn isoon paperiin kopioimme kasvojen ääriviivat. Sen jälkeen alettiin luoda ns. sattumataidetta. Iso paperi kasteltiin pöydän päällä ja ääriviivoja vahvistettiin musteella ja tusseilla. Märällä paperilla muste levisi hallitsemattomasti, jolloin lopputulosta ei voinut saada täysin haluamansa näköiseksi. Lopuksi vahvistin vielä ääriviivoja ja lisäilin joitakin tummennuksia varjoiksi, jotta työstä tulisi aidomman näköinen.
Pidin kasvojen piirtämisestä todella paljon. Vihdoinkin kuviksen kursseilla päästiin tekemään jotains sellaista, josta olin haaveillut. Isolle paperille piirtäminen ja maalaaminen on aina kivaa ja osittainen sattumanvaraisuus teki töistä jännittävempiä ja mielenkiintoisempia tehdä.
Alkuperäinen- (vasemmalla) ja väritettyy viivapiirros (oikealla) |
Sattumataide- minä viivanana- tussi/muste |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti