Tutustuimme valokuvauksen yksinkertaisimpaan (ja varhaisimpaan) muotoon solarografiaan. Siinä otetaan valokuva auringonvaloa apuna käyttäen. Valmistimme "kamerat" tyhjistä filmipurkeista. Sen kulkeen tehtiin reikä, jonka päälle teipattiin foliota jugurttipurkin kannesta. Siihen tehtiin neulalla pieni reikä ja kamera oli valkokuvapaperia/filmiä vaille valmis kuvausta varten. Se asennettiin pimiössä, jottei kuva valottuisi pilalle hallitsemattomasti valoista, joita ei kuvaan haluttu. Pienen reiän päälle asetettiin pahvinpala sulkimeksi samaa tarkoitusta varten.
Teippasin filmipurkkikamerani parvekkeelle ja avasin "sulkimen" poistamalla pahvin kameran silmän edestä. Jätin sen pariksi viikoksi valottumaan kohti keväisiä auringonlaskuja. Naapurikerrostalot, katu ja puut erottuvat selvästi kuvasta. Samoin jo mainitsemani auringonlaskut, joista voi helposti erottaa planeettamme liikkeet auringon suhteen. Helpommin sanottuna päivän pitenemisen kohti kesää mentäessä. Sen huomaa kaarista, jotka ovat vieretysten, eivät päällekkäin. Kuvasta voi melkein tulkita, milloin on ollut aurinkoista tai pilvistä. viimeinen (ylinnä oleva)kaari on jäänyt kesken, onkohan aurinko mennyt pilveen, vai kuva viety kesken auringonlaskun skannattavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti