Keväällä maalasimme temperaväreillä kupin. Jokaisen piti tuoda mukanaan oma kuppi, josta temperamaalaus piti maalata suoraan kupin yläpuolelta. Hain oman kupin SPR:n kirpputorin saa ottaa-laatikosta ja innostuin tehtävästä, kun kerrankin sai maalata isolle alustalle.
Aluksi mahdollisimman suuret, itsehankitut pohjat pohjustettiin kahdella ohuella gesso-kerroksella. Sen jälkeen valmistimme itse temperamaalit. Käytimme munatemperaa, joka koostui raa´asta kananmunasta, keitetystä pellavaöljystä eli vernissasta ja vedestä. Kutakin ainesosaa laitettiin n.kolmasosa, joista vesi viimeisenä. kun maalipohja oli valmis lisättiin siihen väripigmentti ja oikean viskositeetin löydyttyä aloimme hommiin.
Temperalla maalaaminen oli minulle miellyttävä kokemus. Oli mukavaa samaistua vanhoihin mestareihin käyttäen samaa maalia, millä osa kansallisesti tunnetuistamme tauluista on maalattu. Mielestäni värien käyttö oli helppoa ja maalaaminen mukavaa. Opettajan ennakkovaroituksista ja muutamien oppilaiden varoittavista esimerkeistä minäkin uskoin, ettei maalia kannata käyttää yhdessä kohdassa kovin paksusti, koska kuivuessaan se saattaa halkeilla. Onneksi minun taulun kohdalla näin ei käynyt ja se saa koristaa tyttöystäväni olohuoneen seinää aivan hyvävointisena.
Temperamaali totteli hyvin kättä ja sivellintä, vaikka pohjan suuri koko haastoikin keskittymään suurempiin linjoihin. Olin jälkikäteen tyytyväinen maalausjälkeen, vaikka kahvikupin valonheijasteet ovatkin aika kömpelöt. Useanan päivänä maalaaminen, eri valotuksessa vaikeutti erityisesti valonsäteiden jäljittelyä, mutta eihän niiden 2oikeellisuutta" voi jälkikäteen tarkistaa. Kokemus ja tekniikka oli palkitseva ja antoisaa, joten tämä temperakokeilu ei jää viimeisekseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti