Kup 5-6 Video

Kokonaisvaltainen lukukulma

Kuvallinen pohdinta  opettajuuden, kuvantekijyyden ja tutkijuuden limittymisestä.

Taidekasvatusmallit

Taidekasvatusmallien visualisointia.

Pyrin visualisoinnissani yksinkertaisuuteen. Tavoitteenani oli yksinlertaiset kuvat, jotka kertovat paljon symboliikan avulla. Tehtävä ei ollut helppo. Etenkin visuaalisen kulttuurin yksinkertaistaminen logo- muotoon tuntui lähes mahdottomalta.

Jonkinlaisena testinä onnistumisestani- jätän nimeämättä taidekasvatusmallit. Osaatko yhdistää kunkin kuvan "oikeaan" taidekasvatusmalliin?

Taidekasvatusmallit (aakkosjärjestyksessä):

- Itseilmaisu
- Jäljittely
- Muoto
- Visuaalinen kulttuuri

Ready made museo

Kuka minä olen?


Näyttely on rakennettu vanhan Rauman kotimme sisäpihalle. Idean toteutukseen sain Pitsiviikon Avoimet pihat- tapahtumasta, jossa portit avataan yleisölle, joka voi vapaasti tulla tutustumaan sisäpihoihin.

Kensties näyttelyn voisi pystyttää tulevalle Pitsiviikolle sään salliessa.

Kokosin näyttelyn, jonka aiheeksi valitsin itseni. Keräsin vuosien varrella syntyneitä omakuvia höystettynä muutamalla ystävieni tekemillä taideteoksilla.

Itsestäni tehtyjä tauluja asetellessani heräsin ajattelemaan omaa kasvuani. Kuka minä oikein olen? antavatko kuvat oikean kuvan minusta? Näyttelyä voikin pitää kuvallisena itsetutkiskeluna- Miten minusta tuli minä?

Näyttely pystytettiin ulkorakennuksen seinälle

Kaarlo 10v. (Hanna Immonen 2002)

Opettaja- kuvantekijä- tutkija 

Sarjakuvasankari? (tussitutkielma omakuva)

Nimetön (Julianna Paananen 2012)

Movember ohi (2012 omakuva viiksikarvat)

Taittoharjoitus sinisellä (akryyli 2011)

Omakuva tussilla 2013

Minä ja Che maalausta kahvilla  2013 

Isoveli (Eemil Koivu Linokaiverrus 2013)

Kiitos vierailusta!

KUP1 Muistoja näyttelystä

Ota Kiinni- näyttely Rauman taidemuseon pihalla

Kun muistelen järjestämäämme näyttelyä päällimmäiseksi mieleen nousevat tunteet turhautuneisuus, ahdistus ja epätoivo.

Uskon, että muut kurssilaiset jakoivat samat tunteet kanssani. Sain näille käsitykselleni vahvistusta niistä lukuisista keskusteluista ja avautumisista, joita purkautui pitkin kevättä näyttelyä suunnitellessa ja rakennettaessa ryhmätovereideni keskuudesta.

Saattaa kuulostaa kauhealta, mutta juuri sellaista se olikin. Näin jälkikäteen useamman vuoden perspektiivillä koen olevani valmiimpi analysoimaan syitä vahvoille tuntemisillemme.

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä syynä uskon olevan väsymyksen, joka johtui pitkäaikaisesta rasituksesta. Viisas sanonta kiteyttää ajatukseni; ”Ei matka tapa, vaan vauhti.” Takana oli pitkä ja äärimmäisen hektinen sivuainevuosi lukuisine tekniikoineen, projekteineen, aikataulumuutoksineen jne... Näyttely piti rakentaa, vaikka bensiini oli jo koneista loppunut.

Toinen vastahakoisia tunteita selittävä syy oli se, etten (ettemme) kokenut näyttelyä omaksi projektiksemme. Omia ajatuksiamme ja ideoitamme ohjailtiin välillä voimakkaastikin ”johtajan” haluamaan suuntaan. Yksityiskohtana muistan tuolta ajalta oppineeni kurssikaveriltani sanan ambitio. Sellaisia toteutimme, vaikka ne eivät olleet meistä lähtöisin.

Kolmantena asiana koin, että kurssin näyttelyn tavoitteet ja omat odotukseni olivat vahvasti ristiriidassa. Ajatukseni oli perinteistä taidenäyttelyä mukaileva ”meidän näyttely”, mutta keskeiseksi teemaksi nousikin lapsille suunnattu osallistava näyttely. Ajatus on toki kiehtova ja monia mahdollisuuksia antava, mutta käytettävissä olleella ajalla ja taloudellisilla resursseilla (0€) emme kyenneet loihtimaan niitä karuselleja ja seikkailuratoja, joihin meidän olisi ”käsityönopiskelijoina pitänyt odotusten mukaan kyetä. Tällaiset yliampuvat odotukset aiheuttivat ainakin meissä miesopiskelijoissa hiukan lapsellisen vastustusreaktion. Koimme olevamme ainoita järkevästi (= teknisen toteutuksen kannalta) ajattelevia näyttelyn suunnittelijoita.

No näyttely kuitenkin rakennettiin ja avajaiset pidettiin. Kuulemani mukaan siellä myös viihdyttiin, mikä on tietenkin hyvä asia. Lopulta jokainen keksi omia pikkuteoksiaan näyttelyä varten. Rakensimme myös pienissä ryhmissä pieniä leikkipisteitä, jotka olivat kustannustehokkaita ajan ja materiaalien suhteen.

Näitä ajatuksia pohdiskellessani huomaan, että kokemuksistani voin ammentaa kekseisiä elementtejä omaan opettajuuteeni. Tiedän omasta kokemuksestani miltä tuntuu, kun ei kiinnosta. Tiedän myös sen tunteen, kun pakotetaan olemaan luova. Ja senkin tiedän, miltä tuntuu, kun oppilaaseen ladataan liian suuria odotuksia, se lamauttaa sen pienenkin innon asiaa ja koko opiskelua kohtaan.

Näyttely oli siis kohdallani antoisa ja avartava, mutta tähän kasvutarinaan halusin kertoa myös niistä kasvukivuista, joita matkalla koin. Nähtäväksi jää kokevatko minun oppilaani vastaavia. Kuuluvatko ne jokaisen ihmisen kasvuun, vai voiko prosessi tapahtua hieman hellävaraisemmin?

Sääliksi käy vieläkin sitä opettajaa, joka joutui kaltaistamme napisevaa ryhmää ohjailemaan. Emme varmasti olleet mikään kiitollisin opetettava joukko. Tosin monelle turhautumisellemme oli syynsä- Ja toivon, että nämä tunteelliset reaktiot opettaja otti rakentavana palautteena, jotka toimivat työkaluina opetusta ja oppilasten kohtaamista parannettaessa. 

KUP1 Kotitentti

Luomassani jaksosuunnitelmassa esittelen ensin tunnin kulun, jonka jälkeen esittelen miten lähdekirjallisuus ja ops (Rauman normaalikoulun) sisältyvät tuntiin.

Aistikävely (1h)

Aluksi opettaja ohjeista tunnin kulun ja jertaa kävelyn säännöt ja tarkoituksen. 

Koko ryhmä viedään ulos. Kävely toteutetaan seuraa johtaajaa-leikin mukaisesti. Jokainen on vuorollaan johtaja ja ennen vuoron vaihtumista hänen täytyy johdattaa muu porukka aistimaan valitsemaansa kahta tai kolmea kohdetta. Luokka saa liikkua vapaasti koulun ja puutarhan alueella. (kunkin oppilaan valitsemat asiat pitää aistia eri aisteilla esim. haju-, näkö- ja tuntoaisteilla)

Tunnin päätteeksi kokoonnutaan luokkaan ja keskustellaa oppilaiden kokemuksista aistikävelystä.

Tunnin aikana toteutuvat:

Lusebrink: tunteet, aistit, havainnot → ympäristön kokonasisvaltainen havannointi ja kinesteettisyys

Taidekasvatusmallit → itseilmaisu ja visuaalinen kulttuuri (jäljittelykin)

Ops Norssi

- Leikinomainen lähestymistapa kuvataiteisiin

- tutustuu lähiympäristön ympäristötuotteisiin

- harjoittelee luovaa ilmaisua ja erilaisia ilmaisutapoja

- harjoittelee tarkkaa havainnointia

- harjoittaa monipuolisesti aistihavaintojen tekoa ja mielikuvituksen käyttöä

- Tutustuu oman paikkakunnan luonnonympäristöönja arviomaan sitä esteettisesti

Kokemusten visualisointi (2h)

On tärkeää, että oppilaille terotetaan sitä, että seuraavaa tehtävää ei voi tehdä väärin. Kaikki visualisointi ja luonnostelu tulee omista kokemuksista, joten ne ovat aina oikein.

Oppilaat muistelevat aistikävelyä ja sen tuottamia tunne-, aisti, oppimis-, ja muita kokemuksia ja pyrkivät siirtämään niitä suurelle A3-paperille vesivärein. (Myös muu tekniikka käy hyvää perustelua vastaan).

Tavoitteena on siis vain elää aistikävelyn herättämiä tuntemuksia ja kokemuksia uudelleen. Taustalle voi laittaa soimaan jotain rauhallista ja inspiroivaa musiikkia. Tavoitteena on, että oppilaat siirtävät kuvalliseen muotoon mahdollisimman monta muistamaansa aistimusta. Tällöin yhden aistimuksen maalaamiseen ja miettimiseen ei jää paljoa aikaa, joten on parempi seurata intuitiota.

Kun aistikävely on ”uudelleeneletty” valitaan tuoreesta maalauksesta itselleen mieleisin aistimus, tunnetila tms. ja maalataan siitä impressionistinen maalaus pulloväreillä.

Tunnin jälkeen tai työskentelyn yhteydessä keskustelua aistikokemuksista.

Tuntien aikana toteutuvat:

Lusebrink → tunteet, kognitio ja symbolit

Taidekasvatusmallit → itseilmaisu, ja muoto

Ops norssi →

• antaa valmiuksia omaan kuvalliseen ilmaisuun.
• Ympäristön ja visuaalisen kulttuurin ymmärtäminen
• Henilökohtaisen suhteen syntyminen taiteeseen
• kehittää mielikuvitusta ja edistää oppilaiden luovan ongelmanratkaisun ja tutkivan oppimisen taitoja.
• kuvallisessa ilmaisussa tarvittavia taitoja ja tietoja: havaintojen
  tekoa, mielikuvien prosessointia, kuvittelun, keksimisen ja
  luovan ongelmanratkaisun taitoja, esteettisten valintojen tekoa
  ja niiden perustelua sekä omien tavoitteiden asettelua

Veistoksen tekeminen (2h)

Aistimatkan synnyttämien kokemusten ja siitä sueranneen maalaustehtävien pohjalta jatketaan mieluisimman aistimuksen työstämistä kolmiulotteisesti- savella. Oppilaat tekevät pienen veistoksen, joka ilmentää aistimusta tai tunnetilaa tms. minkä kokivat mieluisimpana aistikävelyllä. 

Veistokset tehdään savesta. 

Tunnilla toteutuvat:

Lusebrink → havainto,kinesteettisyys ja symboli

Taidekasvatusmallit → Muoto ja itseilmaisu

Ops norssi →

• tutustuu kolmiulotteisen työstämisen alkeisiin

• opettelee tekemään työn loppuun pitkäjänteisesti ja huolellisesti

• kehittyy työnsä suunnittelussa ja viimeistelyssä

• harjaantuu pitkäjänteiseen työskentelyyn
• kuvan tekemisen taitoja ja materiaalin tuntemusta tarkastelemaan omia ja toisten tekemiä kuvia ja keskustelemaan niistä harjoitellen kuvataiteen peruskäsitteiden käyttöä sekä arvostamaan erilaisia näkemyksiä taiteesta ja kuvallisesta viestinnästä

KIRJALLISUUS:

Rauman normaalikoulun ops,

Räsänen: Kuvakulttuurit ja integroiva taidekasvatus

Loukola (toim.)  Perusopetuksen aihekokonaisuudet

Forsman & Piironen: Kuvien kirja, kuvataideopetuksen käsikirja perusopetukseen