Kup 5-6 Video

Kokonaisvaltainen lukukulma

Kuvallinen pohdinta  opettajuuden, kuvantekijyyden ja tutkijuuden limittymisestä.

Taidekasvatusmallit

Taidekasvatusmallien visualisointia.

Pyrin visualisoinnissani yksinkertaisuuteen. Tavoitteenani oli yksinlertaiset kuvat, jotka kertovat paljon symboliikan avulla. Tehtävä ei ollut helppo. Etenkin visuaalisen kulttuurin yksinkertaistaminen logo- muotoon tuntui lähes mahdottomalta.

Jonkinlaisena testinä onnistumisestani- jätän nimeämättä taidekasvatusmallit. Osaatko yhdistää kunkin kuvan "oikeaan" taidekasvatusmalliin?

Taidekasvatusmallit (aakkosjärjestyksessä):

- Itseilmaisu
- Jäljittely
- Muoto
- Visuaalinen kulttuuri

Ready made museo

Kuka minä olen?


Näyttely on rakennettu vanhan Rauman kotimme sisäpihalle. Idean toteutukseen sain Pitsiviikon Avoimet pihat- tapahtumasta, jossa portit avataan yleisölle, joka voi vapaasti tulla tutustumaan sisäpihoihin.

Kensties näyttelyn voisi pystyttää tulevalle Pitsiviikolle sään salliessa.

Kokosin näyttelyn, jonka aiheeksi valitsin itseni. Keräsin vuosien varrella syntyneitä omakuvia höystettynä muutamalla ystävieni tekemillä taideteoksilla.

Itsestäni tehtyjä tauluja asetellessani heräsin ajattelemaan omaa kasvuani. Kuka minä oikein olen? antavatko kuvat oikean kuvan minusta? Näyttelyä voikin pitää kuvallisena itsetutkiskeluna- Miten minusta tuli minä?

Näyttely pystytettiin ulkorakennuksen seinälle

Kaarlo 10v. (Hanna Immonen 2002)

Opettaja- kuvantekijä- tutkija 

Sarjakuvasankari? (tussitutkielma omakuva)

Nimetön (Julianna Paananen 2012)

Movember ohi (2012 omakuva viiksikarvat)

Taittoharjoitus sinisellä (akryyli 2011)

Omakuva tussilla 2013

Minä ja Che maalausta kahvilla  2013 

Isoveli (Eemil Koivu Linokaiverrus 2013)

Kiitos vierailusta!

KUP1 Muistoja näyttelystä

Ota Kiinni- näyttely Rauman taidemuseon pihalla

Kun muistelen järjestämäämme näyttelyä päällimmäiseksi mieleen nousevat tunteet turhautuneisuus, ahdistus ja epätoivo.

Uskon, että muut kurssilaiset jakoivat samat tunteet kanssani. Sain näille käsitykselleni vahvistusta niistä lukuisista keskusteluista ja avautumisista, joita purkautui pitkin kevättä näyttelyä suunnitellessa ja rakennettaessa ryhmätovereideni keskuudesta.

Saattaa kuulostaa kauhealta, mutta juuri sellaista se olikin. Näin jälkikäteen useamman vuoden perspektiivillä koen olevani valmiimpi analysoimaan syitä vahvoille tuntemisillemme.

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä syynä uskon olevan väsymyksen, joka johtui pitkäaikaisesta rasituksesta. Viisas sanonta kiteyttää ajatukseni; ”Ei matka tapa, vaan vauhti.” Takana oli pitkä ja äärimmäisen hektinen sivuainevuosi lukuisine tekniikoineen, projekteineen, aikataulumuutoksineen jne... Näyttely piti rakentaa, vaikka bensiini oli jo koneista loppunut.

Toinen vastahakoisia tunteita selittävä syy oli se, etten (ettemme) kokenut näyttelyä omaksi projektiksemme. Omia ajatuksiamme ja ideoitamme ohjailtiin välillä voimakkaastikin ”johtajan” haluamaan suuntaan. Yksityiskohtana muistan tuolta ajalta oppineeni kurssikaveriltani sanan ambitio. Sellaisia toteutimme, vaikka ne eivät olleet meistä lähtöisin.

Kolmantena asiana koin, että kurssin näyttelyn tavoitteet ja omat odotukseni olivat vahvasti ristiriidassa. Ajatukseni oli perinteistä taidenäyttelyä mukaileva ”meidän näyttely”, mutta keskeiseksi teemaksi nousikin lapsille suunnattu osallistava näyttely. Ajatus on toki kiehtova ja monia mahdollisuuksia antava, mutta käytettävissä olleella ajalla ja taloudellisilla resursseilla (0€) emme kyenneet loihtimaan niitä karuselleja ja seikkailuratoja, joihin meidän olisi ”käsityönopiskelijoina pitänyt odotusten mukaan kyetä. Tällaiset yliampuvat odotukset aiheuttivat ainakin meissä miesopiskelijoissa hiukan lapsellisen vastustusreaktion. Koimme olevamme ainoita järkevästi (= teknisen toteutuksen kannalta) ajattelevia näyttelyn suunnittelijoita.

No näyttely kuitenkin rakennettiin ja avajaiset pidettiin. Kuulemani mukaan siellä myös viihdyttiin, mikä on tietenkin hyvä asia. Lopulta jokainen keksi omia pikkuteoksiaan näyttelyä varten. Rakensimme myös pienissä ryhmissä pieniä leikkipisteitä, jotka olivat kustannustehokkaita ajan ja materiaalien suhteen.

Näitä ajatuksia pohdiskellessani huomaan, että kokemuksistani voin ammentaa kekseisiä elementtejä omaan opettajuuteeni. Tiedän omasta kokemuksestani miltä tuntuu, kun ei kiinnosta. Tiedän myös sen tunteen, kun pakotetaan olemaan luova. Ja senkin tiedän, miltä tuntuu, kun oppilaaseen ladataan liian suuria odotuksia, se lamauttaa sen pienenkin innon asiaa ja koko opiskelua kohtaan.

Näyttely oli siis kohdallani antoisa ja avartava, mutta tähän kasvutarinaan halusin kertoa myös niistä kasvukivuista, joita matkalla koin. Nähtäväksi jää kokevatko minun oppilaani vastaavia. Kuuluvatko ne jokaisen ihmisen kasvuun, vai voiko prosessi tapahtua hieman hellävaraisemmin?

Sääliksi käy vieläkin sitä opettajaa, joka joutui kaltaistamme napisevaa ryhmää ohjailemaan. Emme varmasti olleet mikään kiitollisin opetettava joukko. Tosin monelle turhautumisellemme oli syynsä- Ja toivon, että nämä tunteelliset reaktiot opettaja otti rakentavana palautteena, jotka toimivat työkaluina opetusta ja oppilasten kohtaamista parannettaessa. 

KUP1 Kotitentti

Luomassani jaksosuunnitelmassa esittelen ensin tunnin kulun, jonka jälkeen esittelen miten lähdekirjallisuus ja ops (Rauman normaalikoulun) sisältyvät tuntiin.

Aistikävely (1h)

Aluksi opettaja ohjeista tunnin kulun ja jertaa kävelyn säännöt ja tarkoituksen. 

Koko ryhmä viedään ulos. Kävely toteutetaan seuraa johtaajaa-leikin mukaisesti. Jokainen on vuorollaan johtaja ja ennen vuoron vaihtumista hänen täytyy johdattaa muu porukka aistimaan valitsemaansa kahta tai kolmea kohdetta. Luokka saa liikkua vapaasti koulun ja puutarhan alueella. (kunkin oppilaan valitsemat asiat pitää aistia eri aisteilla esim. haju-, näkö- ja tuntoaisteilla)

Tunnin päätteeksi kokoonnutaan luokkaan ja keskustellaa oppilaiden kokemuksista aistikävelystä.

Tunnin aikana toteutuvat:

Lusebrink: tunteet, aistit, havainnot → ympäristön kokonasisvaltainen havannointi ja kinesteettisyys

Taidekasvatusmallit → itseilmaisu ja visuaalinen kulttuuri (jäljittelykin)

Ops Norssi

- Leikinomainen lähestymistapa kuvataiteisiin

- tutustuu lähiympäristön ympäristötuotteisiin

- harjoittelee luovaa ilmaisua ja erilaisia ilmaisutapoja

- harjoittelee tarkkaa havainnointia

- harjoittaa monipuolisesti aistihavaintojen tekoa ja mielikuvituksen käyttöä

- Tutustuu oman paikkakunnan luonnonympäristöönja arviomaan sitä esteettisesti

Kokemusten visualisointi (2h)

On tärkeää, että oppilaille terotetaan sitä, että seuraavaa tehtävää ei voi tehdä väärin. Kaikki visualisointi ja luonnostelu tulee omista kokemuksista, joten ne ovat aina oikein.

Oppilaat muistelevat aistikävelyä ja sen tuottamia tunne-, aisti, oppimis-, ja muita kokemuksia ja pyrkivät siirtämään niitä suurelle A3-paperille vesivärein. (Myös muu tekniikka käy hyvää perustelua vastaan).

Tavoitteena on siis vain elää aistikävelyn herättämiä tuntemuksia ja kokemuksia uudelleen. Taustalle voi laittaa soimaan jotain rauhallista ja inspiroivaa musiikkia. Tavoitteena on, että oppilaat siirtävät kuvalliseen muotoon mahdollisimman monta muistamaansa aistimusta. Tällöin yhden aistimuksen maalaamiseen ja miettimiseen ei jää paljoa aikaa, joten on parempi seurata intuitiota.

Kun aistikävely on ”uudelleeneletty” valitaan tuoreesta maalauksesta itselleen mieleisin aistimus, tunnetila tms. ja maalataan siitä impressionistinen maalaus pulloväreillä.

Tunnin jälkeen tai työskentelyn yhteydessä keskustelua aistikokemuksista.

Tuntien aikana toteutuvat:

Lusebrink → tunteet, kognitio ja symbolit

Taidekasvatusmallit → itseilmaisu, ja muoto

Ops norssi →

• antaa valmiuksia omaan kuvalliseen ilmaisuun.
• Ympäristön ja visuaalisen kulttuurin ymmärtäminen
• Henilökohtaisen suhteen syntyminen taiteeseen
• kehittää mielikuvitusta ja edistää oppilaiden luovan ongelmanratkaisun ja tutkivan oppimisen taitoja.
• kuvallisessa ilmaisussa tarvittavia taitoja ja tietoja: havaintojen
  tekoa, mielikuvien prosessointia, kuvittelun, keksimisen ja
  luovan ongelmanratkaisun taitoja, esteettisten valintojen tekoa
  ja niiden perustelua sekä omien tavoitteiden asettelua

Veistoksen tekeminen (2h)

Aistimatkan synnyttämien kokemusten ja siitä sueranneen maalaustehtävien pohjalta jatketaan mieluisimman aistimuksen työstämistä kolmiulotteisesti- savella. Oppilaat tekevät pienen veistoksen, joka ilmentää aistimusta tai tunnetilaa tms. minkä kokivat mieluisimpana aistikävelyllä. 

Veistokset tehdään savesta. 

Tunnilla toteutuvat:

Lusebrink → havainto,kinesteettisyys ja symboli

Taidekasvatusmallit → Muoto ja itseilmaisu

Ops norssi →

• tutustuu kolmiulotteisen työstämisen alkeisiin

• opettelee tekemään työn loppuun pitkäjänteisesti ja huolellisesti

• kehittyy työnsä suunnittelussa ja viimeistelyssä

• harjaantuu pitkäjänteiseen työskentelyyn
• kuvan tekemisen taitoja ja materiaalin tuntemusta tarkastelemaan omia ja toisten tekemiä kuvia ja keskustelemaan niistä harjoitellen kuvataiteen peruskäsitteiden käyttöä sekä arvostamaan erilaisia näkemyksiä taiteesta ja kuvallisesta viestinnästä

KIRJALLISUUS:

Rauman normaalikoulun ops,

Räsänen: Kuvakulttuurit ja integroiva taidekasvatus

Loukola (toim.)  Perusopetuksen aihekokonaisuudet

Forsman & Piironen: Kuvien kirja, kuvataideopetuksen käsikirja perusopetukseen 

KUP1 Veistos Ota kiinni-näyttelyyn

Kivisydän

En muista millä tunneilla tämä työ tehtiin. Tarkoituksena oli kuitenkin viedä se Ota kiinni!- näyttelyyn
Veistoksellani pyriin kertomaan senhetkisistä fiiliksistäni. Onnistuin siinä mielestäni hyvin.

Veistos esittää sydäntä, jonka ydin on kiveä. Liitin työhöni mielessäni kaksi eri lähestymiskulmaa. Toisaalta kivisydän tuo mieleeni kuvan tunteettomasta ja julmasta ihmisestä.  Itsekkyys ja lisääntyvä pahuus on näkyvissä kulttuurimme ja aikamme ihmisitä. Repaleisella sydämellä kuvasin ihmisten sydämentilaa. Maailmassa on rakkautta aivan liian vähän. Tuoreena rakkaus on kuumaa ja roihuavaa, mutta hoitamattomana se saattaa kuihtua ja kärsiä, niin kuin veistoksessani. Jos rakkauden himmennettyä antaa tahdonkin loppua revitään sillä sydämiä lisää ja seurauksista eivät kärsi vähiten lapset. Hoitamattomana ja kivisenäkin sydän on vielä sydän ja se voi toipua. Kunhan vain saa tahtonsa takaisin.
Toinen teoksen sisältämä näkökulma liittyy koko sivuaineen rankkuuteen. Koin olevani hetkittäin aika piipussa töiden ja pitkien päivien = sosiaalisen elämän köyhyyden vuoksi. Iso kivi rinnassani kuvasti suoraan senhetkistä tunnettani. Jos joku painaa sydämellä, niin elämä on raskaampaa. Toisaalta se taas innoittaa luovuutta uusin maustein. Joskus taide on tuskasta tehty. Koen, että luovuuteni kukkii värikkäämmin, kun asiat on hyvin. Silloin nautin tekemisestä. Jos näin ei ole, niin luovuus on silloin enemmänkin purkautumis ja tunteiden "sanallistamiskeino". Joku saattaa pitää siitä syntyneestä taiteesta. Useimmiten minä en.

KUP? Perspektiivipiirustus

Tutustuimme perspektiiviin, joka on geometrinen tapa esittää kolmiulotteinen esine säännönmukaisesti kaksiulotteisessa muodossa. Pääpaino oli kahden pakopisteen perspektiivissä, jossa katsojaan nähden vinilla viivoilla on sama pakopiste. Usein se sijaitsee kuvan ulkopuolella, mikä vaatii riittävän suuren piirustusalustan pakopisteen merkitsemiseksi. Erilaisten perspektiiviharjoitusten jälkeen piirsimme mallista pienen puisen jakkaran. 

Pidin perspektiivipiirustuksesta paljon. Oli mukava asettua aloilleen piirtämään, vaikka... Olisin viihtynyt hiljaisuudessa paremmin. Kurssin aikana opin tuntemaan itseäni paljon. Sain paljon hyviä "ärsykkeitä", jotka herättivät minussa vahvoja tuntemuksia. Tajusin, että samassa tilassa olevien normaaleiden intiimien reviirien lisäksi  on olemassa äänimaailma, joka väärinkäytettynä tunkeutuu armotta kaikkien kuultavaksi, halusivatpa "he" sitä, tai eivät. Omia ajatuksiani paremmin kuulin mm. lemmikkikissojen kuulumiset sairaskertomksineen, puolison kanssa käydyt riidat, mitä hän ja hän sanoi ollessaan viiden vanha, kuinka ihmeellisen samannäköisiä serkukset ovatkaan, josta mummokin sanoi että... jne... Äänisaaste raastoi harmojani, kunnes tajusin eristäytyä. Arvioin, että Peltorit olisivat olleen liian kantaaottava viesti, joten aloin käyttää nappikuulokkeita, joista yritin kuunnella rauhoittavaa musiikkia hiljaisella. Mutta... minulle merkityksetön äänekäs debaatti tunki Bachin preludienkin läpi. Annoin asian sitten olla. Alistuin ja mittasin sisuani kuuntelemalla keskusteluja, joissa ei mielestäni ollut sisältöä. Käsityksini suomalasesta juroudestani vahvistui. Jos ei ole asiaa, niin olisi parempi olla mielummin hiljaa. En rohjennut huomauttaa ärsytyksestäni, koska koin sen olevan niin henkilökohtaista. Mielenkiintoisia pohdiskeluja kävin ilmatilan herruudesta. Kenellä on oikeus määrätä millainen on äänimaisema yleisessä tilassa?

Jakkara

Reenejä

Yhteenveto

Karu tosiasia on, että jonkunasteinen loppuunpalamisen koin tuon rankan kevään aikana. En voi, enkä halua syyttää KUP:peja siitä, vaikka negatiiviset muistoni ovatkin niihin kiteytyneet. Muutenkin täysi kouluvuosi+ 3 iltaa viikosta vienyt työläs sivuaine ja oma henkilökohtainen aikaa vievä kasvuprosessi ajautti minut tilanteeseen, jossa en päässyt lepäämään, vaikka sitä olisin juuri eniten tarvinut. 

Elämäni ei ollut oikein tasapainossa. Koululle annoin ajastani n.2/3. Loput menivät lepoon. Harrastukseni jäivät yhteen lätkävuoroon viikossa, eikä sosiaalista elämää ollut kuin viikonloppuisin. Näin jälkiviisaana voi todeta, että haukkasin liian ison palan kakkua- ts. haukkasin paskaa. Kyllähän sen jo silloin tiesin, mutta sisu ei antanut periksi siirtää osaa hommista tulevaisuuteen. 
  
Kokonaisuudessaan kuvisvuosi oli kuitenkin antoisa. Vaikka se sisältääkin monia ikäviä, tylsiä ja ahdistaviakin muistoja. Alussa motivaationi oli huipussaan, kun luulin, että pääsen tekemään sitä, mistä olen yleensä paljon nauttinut; piirtämään, maalaamaan, muotoilemaan, veistämään... luomaan. Mutta jo parin ensimmäisen viikon jälkeen totuus valkeni minulle karvaana. Yksittäisiin töihin käytettävä aika demojen puitteissa on 1-2h. Se oli siis kaikkea muuta, mitä olin kuvitellut. Se ei ollutkaan taiteen tekemistä ja luovia prosesseja, vaan työlästä tekniikoiden opettelua tappotahdilla, harjoitusten, luonnosten ja töiden HUTILOINTIA. Hyvin pian oma vaatimustaso laski alle välttävän ja samalla motivaatio. Lukion valinnaisten kuviskurssien anti oli niin laaja, että tällä kurssilla uusia tekniikoita tuli esille varsin vähän. Toki nyt pureuduimme nissä hieman syvemmälle. Didaktiikkaa kurssit sisälsivät vain hitusen, jos lainkaan. 

Kurssien aikana työt ja tapahtumat herättelivät koko tunneskaalani, onneksi välissä oli mielenkiintoisia ja palkitseviakin tapahtumia, mutta varsinkin Joulun jälkeen opiskelu oli tervanjuontia. Tunneilla viihtyminen oli haastavaa, kun en naisenemmistössä päässyt oikein samalle aaltopiuudelle juttujen kanssa. Sähläykset aikataulutusten kanssa ärsyttävt melkein yhtä paljon kuin- anteeksi! lörpöttelevät akat. Luulen, että olisin nauttinut ja saanut paljon enemmän irti, jos sivuaineeni olisi ajoittunut jollekin rauhallisemmalle vuodelle. 

Kesäloman koittaessa olin niin poikki, että en edes harkinnut portfolion kokoamista. Seuraavana syksynä aihe ahdisti niin paljon, etten päässyt kokoamisessa töiden selaamista ja dokumentointia pidemmälle. Pikkuhiljaa päässä takova ajatus portfolin kasaamisesta vaimeni noustakseen hetkittäin pinnalle ikävänä muistutuksena keskenjääneestä työstä. Nyt viimeinkin vajaan kahden vuoden jälkeen sain otettua itseäni niskasta kiinni ja kokosin työt muistitikulta ja luonnoksista (sähköposteista, koulun verkosta, arkistoista jne.). 

Tuo rankka vuosi koetteli henkistä kanttiani toden teolla. Hetki meni jaloille nousemiseen, toipuminen jatkuu osin vieläkin. Olen kitollinen siitä, että nuo tapahtumat pysäyttivät minut. Tuon pysäyttävän, vuoden seinään juoksun jälkeen olen ollut vahvempi, tunnen rajani ja itseni paremmin. Pidemmällä aikavälillä tarkastettuna saamani henkinen pääoma on ollut huikeaa. Ehkä todellinen aikuistuminen tapahtui juuri tämän prosessin aikana.

Kiitos opettajille opista, kärsivällisyydestä ja vivahteikkaasta vuodesta. Ironisesti sanonkin, että harmaalla on yllättävän monta eri sävyä. 

-Kaarlo- (ihminen)

KUP8 Rakkauden leivos

Rakkauden leivokseni taisi olla sellainen yhden illan juttu. En nimittäin ehtinyt dokumentoida sitä valmiiksi saamisen jälkeen. 

Lähestyin aihetta miettimällä lempileivostani. Herkullinen marsipaani-kermakakku nousi mehukkaimpana mieleeni, joten leivoin sellaisen paperimassa-tapettiliisteritaikinasta. Leivoin kakkuni sydämen muotoon ja siloittelin kakun pinnan veden avulla aivan tasaiseksi. Kakun kuivuttua maalasin sen vaaleanpunaiseksi ja rakensin mehupillistä ja paperista Amorin nuolen, joka oli lävistänyt kakku-sydämen. 

Symboliikkaa ei tarvinne sen enempää selittää auki. Vaaleanpunainen sydän kertoo mielestäni kaiken oleellisen.  

Luonnokseni rakkauden leivoksesta

KUP8 Maisemaan sijoitettu rakennus

Menimme erään demon aluksi valokuvaamaan koulun vieressä olevaa liikenneympyrää ja tehtävänämme oli suunnitella ja rakentaa pienoismalli, jonka sijoittaisimme maisemaan. Tämä arkkitehtoninen rakennusvisio toteutettiin niin, että rakensimme pienoismallit, jotka sitten valokuvasimme. Kuvankäsittelyohjelmalla sitten muokkasimme rakennuksen osaksi maisemataustaa. 

Halusin ottaa rakennuksen teemaksi merenläheisyyden ja onnistuin omassa tavoitteessani. Rakennukseni muistuttaa talviteloilla olevaa, ylösalaisin käännettyä puuvenettä. Seinät ovat lasia, jota pienoismallissani kuvaa harmaan pahvin päälle laitettu piirtoheitinkalvokalvo. Veneen pohja toimii kattona. 

Sijoitin rakennukeni keskelle liikenneympyrää, Vaikka todellisuudessa sen käytännöllisyys olisikin kyseenalainen. 

Portfoliota kootessani en löytänyt mistään muokkaamaani kuvaa, joten tyydyn nyt vain laittamaan aihiokuvat esille. Todennäköisesti olen sen tallentanut koulun verkkoon, mutta varmaankin epähuomiossa sellaiseen kansioon, mikä automaattisesti tyhejennetään. 

Luonnoksia rakennuksesta

Meriaiheinen liikehuoneisto

Sijoituskohde keskellä kiertoliittymää

KUP8 Lohduttava kuppi

"Lohduttava linnunpesä"

Savityön aiheeksi annettiin lohduttava kuppi. Esineeseen piti sisällyttää elementtejä, jotka huokuvat lohdutusta, sen piti antaa voimaa ja rohkeutta käyttäjälleen. Aluksi luonnostelimme ja suunnittelimme kuppia isolle A3-paperille. Se oli mieluisaa tekemistä.

Kun sain suunnitelman valmiiksi aloin muokkaamaan savea. Siitä poistettiin aluksi mahdolliset ilmakuplat reilulla mäiskinnällä. Hakkasin savikönttiä pöytään niin että seinät raikuivat. Hiukan sekavin tuntein hakkasin savea raa´alla voimalla hampaat irvessä ja ajattelin samalla haurasta, lohduttavaa kuppia. 

Kovan mätkimisen jälkeen leivoin savesta makkarapötköjä, jotka spiraalimaisesti kiedoin kupin muotoon. Vastakkain tulevat pinnat piti karhentaa ja sivellä hiukan vedellä. Lopuksi makkaroiden välit tasoitettiin veden avulla ja kuivauksen jälkeen se pääsi uuniin, jossa sai lopullisen kovuutensa. 

Suunnittelin ja valmistin kupin muistuttamaan muodoltaan linnunpesää. Sillä halusin symbolisoida turvallista kotia. Linnunpesän, luonnossa lämpimät ja pehmeät seinät suojaavat linnunpoikia tuulelta ja kylmältä. Se on turvapaikka, jossa avuttomasta rääpäleestä pidetään pyyteettömästi huolta. Siellä saan kokea olevansa rakastettu. 

Epäilin omia taitojani sen verran, etten uskaltanut tehdä kupin seinämistä niin ohuita kuin olisin halunnut. Silloin sitä olisi voinut oikesti käyttääkin. Toisaalta paksuilla seinillä se on luonnollisemman näköinen ja muistuttaa enemmän esikuvaansa. 

Tietoisena siitä, että kupistani ei tulla nauttimaan elintarvikkeita, jätin sen lasittamatta. Vaikkei kupista oiken voikaan syödä tai juoda mitään, on sillä  ollut tärkeä tehtävä asunnossani. Se on saanut sijoituspaikakseen avotakan edustan. Aina kun käytän kuppia, tiedän, että on kyseessä erityinen hetki. Rauhallisina syys- ja talvi-iltoina laitamme kämppisten kanssa pienet kynsitulet takkaan, kannamme vieraspatjamme sen eteen ja nautiskelemme. Yleensä sikaria tai piippua poltellessa kuuntelemme Glenn Gouldin tulkintaa J.S. Bachin säveltämästä Goldbergin muunnelmista ja jutustelemme mukavia. Silloin ei saa olla kiirettä, stressiä tai naisvieraita. Linnunpesä, lohduttava tuhkakuppi on kätevä apulainen, jos ei hyvästä makuuasennosta jaksa kurottautua karistamaan toscanolaista takkaan saakka. Takan imu vie savut mennessään, eikä jäljelle jää mukavien muistojen lisäksi, kuin vieno muistutus kuubalaisesta (tail italiaanosta).  

KUP8 Kahvikuppi Arabia: KoKo

SUUNNITTELIJAT: Kristina Riska ja Kati Tuminen-Niittylä

Muotoilija Kaj Franck loi sodanjälkeiseen Suomeen karun, yksinkertaisen astiamalliston ajan hengen ja puutteellisuuden mukaisesti. Tuotannossa tapahtuneiden uudistusten johdosta muotoilija sai tehtyä muokatun version tästä Kilta astiastosta, joka oli lähempänä taiteilijan ihannetta. Se nimettiin Teemaksi ja lanseerattiin vuonna 1981. Myöhemmin Arabia on tuonut markkinoille muunnelmat 24h, ABC, KoKo, Oma ja nero. Näiden ajatellaan olevan esikuviensa jälkeläisiä kantaessaan Killan ja Teeman yksinkertaistettua muotoiluperintöä.  

KoKon suunnittelu aloitettiin vuonna 2002, jolloin järjestettiin suunnittelijoiden kutsukilpailu. Riska ja Tuominen-Niittylä tekivät tuolloin ensimmäistä kertaa yhteistyötä voitokkaalla menestyksellä. Värimaailma oli ase, jolla he iskivät kysyntään, ajan hermoon. Suunnittelu alkoi värien valinnasta yhteistyössä Arabian tehtaan laboratorion kanssa. Vasta viiden alkuperäisen värin selkiydyttyä suunnittelu siirtyi muotoihin ja mittasuhteisiin. Myöhemmin KoKoa on tehty muihinkin väreihin. Astiasarjaa on saatavana useassa eri koossa. Aina XS:stä suureen L:ään. Astiasarja lanseerattiin vuonna 2005. 

Muotoilijoidensa mukaan KoKo ei ole astiasto, vaan sarja astioita. Tällöin sarjan astioita voi vapaasti yhdistellä, eikä tarvitse omistaa koko astiastoa kokonaisuuden täydelliseksi saattamiseksi. Kantavana ajatuksena on, että jokainen sarjan esine on oma kokonaisuus. Siksi astioita ostetaan yksitellen, tai pieniä määriä, jolloin käytön monimuotoisuus korostuu. 

KUP8 Arkkitehtuurin peruselementit -ryhmätyö

Kurssin arkkitehtuuria käsittelevässä osiossa tehtiin ryhmätyö, jonka aihe oli valittavissa juuri arkkitehtuurin peruselementeistä: viivoista, tasoista janiiden yhdistelmistä. Oman ryhmäni aiheeksi valikoitui rakenteiden ja niiden kestävyyden tutkiminen. Tehtävänämme oli rakentaa tulitikuista ja sinitarrasta mahdollisimman korkea, pystyssä pysyvä rakennelma. 

Uurastuksemme oli ilmeisesti tuhoon tuomittu heti alkuun, koska kohtasimme suuria vastoinkäymisiä rakentamisen aikana. Tavoitteenamme ollut Baavelin torni kaatui ennen aikojaan liian löyhien liitosten vuoksi. Emme saaneet sinitarraa pitämään tikkujen rieteyskohtia tarpeeksi lujasti paikallaan, jolloin rakenteesta tuli kestämätön, vaikka se aivan hyvältä näyttikin. 

Jokin muu materiaali olisi voinut toimia paremmin sidosaineena. Muistan nähneeni Rauman taidemuseon lasten taidenäyttelyssä Karkkitehtuuri- rastin, jossa hammastikuilla ja Ässä-Mix-karkeilla oli saatu samanlaisia rakennelmia aikaiseksi. Karkeilla rakentelu olisi ollut muutenkin siistimpää ja maistuvampaa.

Karkkitehtuuria

KUP8 Kuvapäivkirja

Askartelimme  kukin oman näköisen, vähintään viisisivuisen vihkon kuvapäiväkirjan pohjaksi. Valitsin pintamateriaaliksi farkkukankaan, joka toimii mielestäni hyvin kirjan kentena. Se luo hauskan tunnelman esteettisyydellään ja tuntuu käteen mukavan pehmeältä. Uskallan väittää, että jokaisella on omia kokemuksia farkkujen käytöstä, joten jokaiselle se voi tuoda omia, yksilöllisiä muistoja tai mielikuvia mieleen.

Minun päiväkirjani voi sitoa kiinni vihreällä silkkinauhalla, joka sointuu hyvin yhteen vaaleansinisen farkkukankaan kanssa. Vihkon askartelu oli mukavaa ja palkitsevaa hommaa. Sellaisia voisi aivan hyvin tehdä jatkossakin, vaikkapa kummilapsille lahjaksi. 

Kuvapäiväkirjani ulkoasu

Valitsin kuvani aiheeksi suunnittelemani kihlasormuksen. Sormus on muuten tasainen, mutta sitä kiertää kaksi köyttä, jotka yhtyvät merimiessolmuksi. 

1. Yhtenäinen ääriviiva
2. Ekspressiivinen ääriviiva

3.Pintaa viivoilla ja pisteillä
4. Valööri

5. Pyrin matkimaan Akseli Gallen-Kallelan luonnostyyliä

KUP8 Miten muotoilukasvatusta voisi peruskoulussa toteuttaa?

Muotoilukasvatuksen opettamisessa on luontevaa lähteä liikkeelle muotoilun määrittelemisestä. Ensin opettaja on jäsentänyt aiheen omassa päässään, ja sen jälkeen hän käsittelee sitä oppilaiden kanssa. Käytettävyyden, funktionaalisuuden ja tuotteeseen iittyvien arvojen ja mielikuvien yhteensovittaminen kiteytyy ytimekkäästi muotoilu-sanaan, mutta oppilaat ptäisi saada mieltämään asia luontevasti. Helposti siihen liitetään monimutkaiseksi vyyhdeksi kiertyvä mielikuva, vaikka se todellisuudessa on jokapäiväinen asia elämässä. On tärkeää kyetä osoittamaan oppilaille, ettei ole kyse mistään erittäin korkealentoisesta tieteestä, jota harjoitetaan vain hienoissa laitoksissa , vaan kyse on loppujen lopuksi erilaisten materiaalien muokkaamisestajotakin tarkoitusta ja päämäärää palvelevaan muotoon. Muotoilu liittyy vahvasti tähän elettyyn elämään, joten siitä kannattaisi olla jollakin tavalla kiinnostunut. Etenkin järkevän ja tarkoituksenmukaisen kriittisyyden näkökulman opettaminen tässä länsimaisessa, teollisessa tavarapaljoudessa on tärkeä taito. Lapset ja nuoret ovat aivan erityisesto naurettavan listan kärjessä mitä tulee markkinointiin. Tarkoitan samankaltaista oppimisen arvoista näkemystä, kuin medialukutaito, että ei oteta kaikkea vastaan valmiiksi pureskeltuna ja totena. Jos yksilöllä on jonkinlaisia ajattelun työkaluja arvioida esillä olevia kaupallisia tavaroita ja esineitä laadullisten piirteiden näkökulmasta, se voi kauaskantoisesti edistää esimerkiksi kestävän ja eettisen kehityksen periaatteita.

Muotoilu voidaan nähdä eräänlaisena yleisenä näkökulmana esineelliseen maailmaan, kenties hieman samalla tavoin kuin etiikka voi olla yleisnäkökulma kaikkeen ihmisen toimintaan. Haen tällä sellaista ajatusta, että kyseessä on näkökulma, joka on pysyvästi kaiken taustalla. Muotoilun ja kasvatuksen laaja-alaisen luonteen takia tarvitaan opiaineiden vlistä integraatiota, jotta voitaisiin puhua hyvästä muotoilukasvatuksesta. Sillin muotoilun ominaisuus ja elmeneminen eri aineiden kohdalla pääsee parhaiten esiin. Tämä edellyttää koulumaailman käytäntöjen keskellä opettajien keskinäistä hyvää vuorovaikutusta, sillä muuten homma takkuaa ja onnistuu vain aika suppealla skaalalla.

Tavoitteiden asettaminen muotoilukasvatuksessa on om alukunsa, johon vaikutta tietenkin valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteet. Oppilaiden aktiivinen suhde esineympäristöönsä on yksi näkemys muotoilukasvatuksen olennaisista piirteistä ja tavoitteista. Lisäksi siinä on myös yleissivistävyyden piirre mukana. Tällaisia tavoitteita kohti kannattaa pyrkiä.

Lähtökohtia käytäntöön eli konkreettisen muotoilukasvatuksen toteuttamiseen on laadittava ajatuksella. Johdonmukainen opetus mahdollisesti motivoituneemman asenteen oppilaankin kohdalla ja se taas edesauttaa opetuksen tavoitteiden saavuttamista. Millä tavalla muotoilukasvatusta sitten voidaan toteuttaa? Ajattelen, että luonteva tapa tutustua ja mieltää muotoilua oppilaiden kanssa on kytkeä se heidän elämänsä kulttuuriseen kontekstiin tai lähestyä muotoilua oppilaiden elämän ja kokemuksien kautta. Esimerkiksi mieliesineen tarkastelu auttaa alkuun aiheen käsittelyssä ja opettaja voi esittää apukysymyksiä saaden oppilaan pohtimaan esineen taustalla olevia tekijöitä. Muotoilukasvatus voi lähteä liikkeelle aivan ruohonjuuritason esineanalyyseistä. Toinen hyvä tarkstelunaihe, josta itsellänikin on kokemuksia, on tutkia mitä omasta taskusta sattuu löytymään. Arkisten tavaroiden tarkastelu auttaa pääsemään liikkeelle muotoilun maailmaan.

Esineiden tarkastelun hyvä työkalu voi olla mielleyhtymiä listaava mind map, miellekartta. Sellaista laatiessa ajatukset soljuvat yleensä nopeasti eteenpäin, jakohta oppilaskin voi huomata tehneensä muotoilumaailmaan liittyvän analyysin vaikkapa jaloissaan olevista kengistä. Muotoiluun tutustumisen aloittamisessa ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kun sopivia tarkastelukohteita löytyy yllättävän läheltä.

Esineet esiin!- nimisessä kirjassa on innoittavia esimerkkejä muotoilukasvatuksesta, sellä sen eräässä artikkelissa kerrotaan esimerkiksi yläkoulusta jonka opettajat loivat oman muotoilukasvatuksen opetussuunnitelman opetustyön ja muotoilukurssien tueksi. Kirjassa mainitut projektit ja toteutukselliset ratkaisut ovat oivallisia esimerkkejä lukijan hyödynnettäväksi omassa opetuksessa. Kaikkia menettelytapoja ei aina tule itse ajatelleeksi, joten on hyvä asia, jos jostakin saa virikkeitä opetuksen suunnitteluun.

Ilokseni olen todennut, että on jo olemassa muutamia hyviä, suomenkielisiä apupaketteja oppilaiden muotoilukasvatuksen tueksi. Esimerkiksi kerhokeskukselta ilmaiseksi saatavissa oleva Muotoiloa-kirja antaa hyviä näkökulmia aiheen lähetymiseen. Se on myös ladattavissa sähköisessä muodossa, jos eo halua konkreettista, muotoiltua kirjaa tilata. Kirjan monipuolisen otteen ansiosta lukija saa kattavan eväspaketin muotoilukasvatuksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Lähteet:

Vira R. Ikonen P. (toim.) Esineet esiin! Näkökulmia muotoilukasvatukseen. Taiteen keskustoimikunta. 2004

Kenttälä M. (toim.) Muotoiloa! Opettajan opas muotoilukasvatukseen. Kerhokeskus 2009

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus. 2004  

KUP7 Ylevä

Minulta jäi tämä kuva ottamatta kurssin aikana, joten valitsin valokuvakirjastostani ylevän kuvan. Valinta oli kuitenkin niin vaikea, että valitsin pari finalistia, joista ylevin olisi päätynyt blogiin, kunnes päätin, että teen ylevän kuvasarjan, jolloin vaikeaa valintaa ei tarvitse tehdä. Valitsin sarjaani kuvia purjehdukselta Rauma-Hudiksvall-Gävle-Maarianhamina-Visby-Utö-Gappo-Rauma. Sarjan kuvat on otettu venekuvia lukuunottamatta Gotlannin pääkaupungissa Visbyssä.

Kuvat on kerätty kansiosta, johon keräsimme yhteen kuvamme, joten osan tekijänoikeudet omistaa Juho Rintala.

Aamu - tai ilta

Tähystäjä

Mastoperspektiivi

VIsbyn vierasvenesatama

Yksi Visbyn kirkoista (vasemmalla) :D

Melkein täysi miehistö...

...Sikaritauolla koko miehistön voimin

Visbyn muurit

Kapteenimme Jooseppi

KUP7 Vessaslogan

Ylösalaisin smile, vai U-O-O? Ei, kyllä se on oikeinpäin UKK

En muista tehtävänantoa tarkasti, mutta jotenkin kantaaottavan sen piti olla. Automaattisesti lähdin miettimään, mitä olen oikeassa elämässä vastaavina "taideteoksina" nähnyt. Mieleeni nousi Che Guevara.  Kapinallinen, joka  toimi näkyvänä äänitorvena suuremman joukon sisäiselle äänelle. Muita vastaavia on ollut mm. propagandahahmot Uncle Sam, Lenin, Stalin.. .jne. Ehkä pop-taiteen muokkauksen Marilyn-kasvoista voisi lisätä myös tähän joukkoon.

Ajattelin lähestyä aihetta nostamalla itsekin esille erään suurmiehen. 

Sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun tyylittelin Presidentin kuvaa yksinkertaisemmaksi saaden samalla sapluunan teon nopeammaksi. 

Mielestäni tässä yksinkertaisuus on oiva tehokeino viestin lähettämisessä. Less is more. Ehkä katsoja ei aivan heti tunnista hahmoa ihmisotsaksi. Mutta oivaltaminen yleensä palkitsee, ainakin minua. Suoranaisesti teoksen ei ota kantaa mihinkään asiaan. Se herättelee katsojan miettimään omaa suhdettaan entiseen presidenttiimme. Ehkä myös sitä, mitä minä olen halunnut viestittää. 

Onko Urhon Seinälle maalaaminen ihannointia vai "Kekkoslovakiamaista" satiiria? Kysymyksen kiertäen, se on vähän vaikea asia meille suomalaille. Valtiomiehenä hän oli nerokas ja kuulemma kansan mies. Toisaalta poliittinen tilanne ja häikäilemätön vallankäyttö keskitti taas hänelle Suomessa ennennäkemättömän vallan, joka ei aina kestänyt päivänvaloa. Hän jakaa mielipiteitä veiläkin, liki 30 hautavuoden jälkeenkin. 

Toivon, että teos innoittaa katsojaansa tutustumaan omaan lähihistoriaamme. Sillä "Kansa, joka ei tunne historiaansa, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta kestävälle pohjalle." -Adolf Enrooth- 

KUP7 Taskulamppuvalomaalaus

En ehtinyt demojen puitteissa maalata taskulampulla, joten tein työn isäni ja veljeni kanssa eräänä loppukesän yönä. Töissä ei ole sen syvempiä merkityksiä mietittynä. Tulokset tulivat sattumanvaraisten kokeilujen pohjalta. 

Tekniikka on mielenkiitoinen ja erittäin hyvää kamerankäyttöharjoitusta.